man's world

Oli jo jonkin aikaa suunnitteilla tehdä postaus ihmissuhteista yms. Ne on vaan niiiin hankalia, ja tällä hetkellä tuntuu, että entistäkin hankalempia sillä paras ystäväni on reilaamassa enkä voi jakaa omia probleemiani sen kanssa .s Mulle aina kaverit on ollut kaikki kaikessa ja en ikinä oo "hylännyt" tai erkaantunut kavereistani oman seurustelun takia. (Pakko muuten todeta että tällä hetkellä olen siis sinkku, ettette käsitä väärin.) Vihaan sitä, kun joku hyvistä ystävistä alkaa seurustelemaan ja samalla hetkellä kavereista ei ole enää tietoakaan, mielessä pyörii ainoastaan oma seurustelukumppani whole time. Ymmärrän kyllä, että ekat 2kk- 6kk on täydellistä ja ihanaa, mutta onhan elämää vielä senkin jälkeen..

Mulla on tooosi laaja kaveripiiri, ja osaan arvostaa sitä todellakin. Pari vuotta sitten en olisi voinu kuvitellakkaan, että tytön sijasta paras ystäväni onkin poika, näin kuitenkin asia on. Ihan ala-aste iästä asti olin erään tytön kanssa lähes paita ja peppu, teimme ja koimme kaikkea yhdessä. Lukio aikaan asti olimme edelleen erittäin läheisiä, kaikki kuitenkin muuttui, me kasvettiin erilleen, arvostettiin elämässä ihan eri asioita, en vaan pystynyt ymmärtämään kaverini valintoja eikä hänkään minun. Myöskin molemminpuolinen luottamuksemme oli mennyttä, surullista mutta totta. Päädyimme ratkaisuun, että parempi unohtaa koko ystävyytemme ja näin on parempi. Onneksi muistot säilyy ikuisesti(:

Yläasteella luokallani oli poika, joka on tällä hetkellä ehdottomasti rakkain ihminen koko maailmassa. Tarinamme on outo, koko yläasteen alkuajan kyseinen poika oli ollut vain yksi muiden joukossa. 9lk:n vappuna päädyimme "juttelemaan" ja siitä alkoi koko ystävyytemme. Huomasimme hetki hetkeltä enemmän kuinka samanlaisia olemmekaan ja nykyään ollaan päädytty ratkaisuun että olemme toisiemme sielunkumppanit. On ihanaa, kun on joku joka tajuaa aina mitä tarkoittaa sekä keksii ratkaisut kaikkeen. Yksi hyvä puoli siinä, että paras ystävä tai jonkin hyvistä ystävistä on vastakkaista sukupuolta on se, että saa aina apua seurustelujuttuihin ja juuri sen toisen sukupuolen näkökulmaa asioihin. Tosta on ainakin itselleni ollut suunnattomasti apua!

Oon seurustellut kerran vakavasti, mutta siitä on aikaa jo kauan. Tällä hetkellä voin sanoa olevani ihastunut, joka ei ole hyvä asia sillä olen tosiaan lähdössä vaihtoon 7 viikon kuluttua. En tosiaankaan tiiä miks en ikinä voi tykkää siitä, joka ois helpoin vaihtoehto ja joka kohtelis mua hyvin ja ois kiltti yms. Haluun aina haasteita, rakastan niitä. Oon vaan huomannut, että toi ei oo niinkään hyvä asia sillä ihastun kunnolla aina tosi haastaviin ihmisiin ja sitten huomaan olevani itekki tosi hankala. Ainoo kuka tajuu mun temperamenttia on mun paras ystäväni :D Taas nää pojat kenen kanssa on meneillään enemmän ku kaveruutta, ei tunnu tajuavan sitä ollenkaan.

Tässä pieni tiivistelmä meneillään olevista ihmissuhteista:) Kiva jos jaksoitte lukaista läpi!
 Oli pakko laittaa toi kuva tohon, sillä se kuvaa suhdettani miehiä kohtaan niiin osuvasti.